Rationalisointi on ongelmajuomisen moottori

Alkoholiongelma ei katso koulutusta, tulotasoa tai älykkyysosamäärää. Päinvastoin usein juuri korkeasti koulutetut, menestyvät ja analyyttiset ihmiset jäävät pahimmin alkoholin koukkuun.

Mikä selittää tämän näennäisen paradoksin? Päihdevalmentaja Tuomas Laineen mukaan vastaus ei löydy heikkoudesta, vaan miten ihmismieli ja aivot käsittelevät ristiriitaista tietoa.

Älykkyys ja selittely kulkevat käsi kädessä

Tutkimukset osoittavat, että kognitiiviset kyvyt eivät suojaa addiktiivisilta aineilta. Päinvastoin: mitä paremmat analyyttiset taidot ihmisellä on, sitä vakuuttavampia selityksiä hän kykenee tuottamaan omalle käytökselleen.

Tätä kutsutaan psykologiassa rationalisoinniksi. Tiedostamaton mieli tuottaa loogisen kuuloiset perustelut käytökselle, jonka tietoinen mieli tietää olevan haitallista. Menestyvällä asiantuntijalla repertuaari on laaja:

• ”Juon vain sosiaalisissa tilanteissa.”
• ”Minulla on stressaava työ, tarvitsen tämän nollatakseni.”
• ”Käyn töissä ja maksan laskuni, eli asiat ovat hallinnassa.”

Päihdevalmentaja ja Alkoholista.fin perustaja Tuomas Laine tunnistaa ilmiön omakohtaisesti:

”Pidin itseäni aivan liian älykkäänä perinteiseksi ongelmajuojaksi. Olin menestyvä asiantuntija, tienasin hyvin ja hoidin työni. Tarina oli niin looginen, että nielin sen täysin, kunnes keho lopetti neuvottelut puolestani.”

Sisäinen ristiriita

Psykologi Leon Festingerin kehittämä kognitiivisen dissonanssin teoria selittää, miksi kierre jatkuu vaikka tietoa haitoista olisi. Dissonanssi syntyy, kun ihmisellä on kaksi ristiriitaista uskomusta.

Alkoholinkäytön yhteydessä tietoinen mieli tietää juomisen olevan haitallista, mutta tiedostamaton mieli uskoo edelleen alkoholin tarjoavan jotakin arvokasta: rentoutumista, sosiaalista helppoutta tai ahdistuksen lievitystä.

Niin kauan kuin nämä kaksi järjestelmää ovat erimielisiä, tahdonvoima ei riitä. Ihminen voi luvata itselleen lopettavansa, mutta alitajunta kumoaa päätökset.

Biologinen ansa ja onnellisuusharha

Kyse ei ole vain ajatuksista, vaan ennustettavasta neurobiologisesta ilmiöstä. Alkoholi vaikuttaa suoraan aivojen palkkiojärjestelmään: se nostaa dopamiinipitoisuuksia väliaikaisesti, mutta aiheuttaa vastareaktiona dynorfiinin eritystä.

Tämä johtaa vaikutuksen lakatessa voimakkaaseen ahdistukseen ja mielialan laskuun. Aivot opettavat itsensä hakemaan heti uuden annoksen päästäkseen eroon tästä itse aiheutetusta reaktiosta.

Tuomas Laine korostaa, että vastassa on myös valtava markkinakoneisto:

”Alkoholia markkinoidaan rentoutumisen välineenä, vaikka todistetusti se lisää ahdistusta ja heikentää unta jo pienin annoksin. Kyse on miljardibisneksestä, joka hyötyy siitä, että kuluttaja ei tiedosta tuotteen todellisia vaikutuksia.”

Alkoholimyytti vs. todellisuus

Vaikka länsimainen kulttuuri kohtelee alkoholia normaalina kulutustuotteena, faktat kertovat toista:

• Karsinogeeni: WHO on luokitellut alkoholin ryhmän 1 karsinogeeniksi (sama kategoria asbestin kanssa).
• Syöpäriski: IARC vahvistaa yhteyden vähintään seitsemään syöpätyyppiin.
• Kuolleisuus: THL:n mukaan alkoholi aiheuttaa Suomessa vuosittain noin 3 500 kuolemaa.

Miksi emme reagoi näihin lukuihin?

Syy on, että vuosikymmenten altistus mainonnalle, elokuvien sankarikuville ja sosiaalisille normeille on rakentanut tiedostamattoman uskomusjärjestelmän, joka kestää loogiset vasta-argumentit sinnikkäästi.

Ei tahdonvoimaa, vaan ymmärrystä

American Psychological Association on korostanut, että käytöksen pysyvä muuttaminen edellyttää muutosta uskomustasolla, ei pelkästään tietoisia päätöksiä.

Tahdonvoima on rajallinen resurssi, joka tyhjenee kuormituksen alla ja siksi repsahdus tapahtuu juuri stressaantuneena.

Tehokkaampi lähestymistapa on tunnistaa valheelliset uskomukset:

• Ymmärrä, että alkoholi ei poista ahdistusta, vaan vahvistaa sitä biologisesti.
• Huomaa, että sosiaaliset tilanteet eivät vaadi alkoholia, vaan alkoholi on opettanut aivosi uskomaan niin.

Kun uskomusjärjestelmä muuttuu, muuttuu myös kokemus. Alkoholi lakkaa näyttämästä houkuttelevalta, koska aivot eivät enää usko sen tarjoavan mitään arvokasta.

Kyse ei ole heikkoudesta

Älykäs ihminen jää alkoholiansaan siksi, että hän on ihminen. Aivot toimivat juuri niin kuin niiden kuuluukin, ja alkoholi on aine, joka on virittynyt käyttämään tätä biologiaa hyödyksi.

Tie ulos ei vaadi itsekuria tai häpeää. Se vaatii tiedostamista, strategian ja omien uskomusten kriittistä tarkistamista.