Foolihappo: mitä se on ja mihin sitä tarvitaan?
Foolihappo on vesiliukoinen B-vitamiini, jota keho tarvitsee solujen jakautumiseen, DNA:n rakentamiseen ja punasolujen muodostamiseen.
Ilman riittävää foolihapon saantia nämä perusprosessit häiriintyvät ja seuraukset voivat olla vakavia etenkin raskauden varhaisvaiheessa.
Foolihappo tunnetaan myös nimellä B9-vitamiini. Ruoasta saatavaa luonnollista muotoa kutsutaan folaatiksi, ja synteettistä lisäravinteissa ja elintarvikkeissa käytettyä muotoa foolihapoksi.
Käytännössä termejä käytetään usein sekaisin, mutta ero on olennainen: synteettinen foolihappo imeytyy elimistöön tehokkaammin kuin ruoan folaatti, mikä vaikuttaa siihen, miten lisäravinteiden annostukset on laskettu.
Foolihapon lähteet ruokavaliossa
Parhaat luonnolliset folaatin lähteet ovat tummanvihreät lehtivihannekset kuten pinaatti, parsakaali ja lehtikaali sekä palkokasvit kuten linssit, kikherneet ja pavut. Myös maksa, munankeltuainen, appelsiini ja täysjyvävilja sisältävät folaattia merkittäviä määriä.
Käytännön ongelma on se, että folaatti on herkkä lämmölle ja hapelle. Keittäminen voi hävittää jopa puolet vihannesten folaattipitoisuudesta.
Suomessa ravitsemussuositukset suosittelevan aikuisille 300 mikrogrammaa folaattia päivässä. Monille tämä jää käytännössä alle suosituksen pelkällä ruokavaliolla, minkä vuoksi foolihappovalmisteet ovat yleisiä erityisesti riskiryhmissä.
Foolihapon puutos
Foolihapon puutos kehittyy yleensä hitaasti, koska elimistö voi varastoida sitä maksaan muutamaksi kuukaudeksi.
Selvin merkki foolihapon puutoksesta on megaloblastinen anemia, jossa punasolujen koko kasvaa ja niiden toimintakyky heikkenee. Oireita ovat väsymys, heikkous, kalpeus ja hengenahdistus.
Puutokselle alttiita ryhmiä ovat:
- Raskaana olevat ja raskautta suunnittelevat, koska foolihapon tarve kasvaa merkittävästi
- Runsaasti alkoholia käyttävät, koska alkoholi heikentää foolihapon imeytymistä ja lisää sen eritystä
- Tulehduksellista suolistosairautta tai keliakiaa sairastavat, joilla imeytyminen voi olla häiriintynyt
- Tiettyjen lääkkeiden, kuten metotreksaatin tai epilepsialääkkeiden, pitkäaikaiskäyttäjät
- Iäkkäät henkilöt, joilla ruokavalio on usein yksipuolinen ja imeytyminen heikentynyt
Puutostilan diagnosointi tehdään verikokein, ja hoito on tavallisesti suun kautta otettava foolihappovalmiste.
Foolihappo raskaudessa
Foolihappo on yksi harvoista ravintoaineista, joista on olemassa erittäin vahva ja kiistaton tutkimusnäyttö raskauden kannalta.
Sen rooli hermostoputken sulkeutumisessa on keskeinen: hermostoputki, josta kehittyy sikiön selkäranka ja aivot, sulkeutuu raskauden ensimmäisten 28 vuorokauden aikana.
Riittämätön foolihapon saanti tässä vaiheessa nostaa riskiä hermostoputken sulkeutumishäiriöille, joihin kuuluvat muun muassa spina bifida eli selkäydinhalkio.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA:n suosituksen mukaan foolihappoa tulisi ottaa lisäravinteena vähintään kuukausi ennen suunniteltua raskautta ja jatkaa vähintään ensimmäisen raskauskolmanneksen loppuun.
Suositeltu päivittäinen lisäravinneannos raskautta suunnitteleville ja odottaville on 400 mikrogrammaa. Naisille, joilla on aiempi hermostoputken sulkeutumishäiriö tai perinnöllinen alttius, lääkäri voi suositella huomattavasti suurempaa annosta, jopa 4–5 milligrammaa päivässä. Tämä arvioidaan aina yksilöllisesti.
Pelkkä ruokavalio ei yleensä riitä kattamaan raskauden aikaista kohonnutta tarvetta. Siksi foolihappovalmiste on yksi harvoista lisäravinteista, jota suositellaan lähes poikkeuksetta kaikille raskautta suunnitteleville.
Foolihappo ja B12-vitamiini
B12-vitamiinin puutos voi muuttaa verikuvan samanlaiseksi kuin foolihapon puutos. Jos foolihappoa annetaan lisää ilman B12-vitamiinin tarkistamista, verikuva voi näennäisesti korjautua, mutta B12-puutoksesta johtuva hermovaurio jatkuu ja voi edetä huomaamatta.
Tästä syystä lääkärit tyypillisesti tutkivat molemmat arvot samanaikaisesti, ja monissa valmisteissa foolihappo ja B12 on yhdistetty samaan kapseliin.
Kasvissyöjillä ja erityisesti vegaaneilla B12-puutos on selvästi yleisempää kuin sekaruokavaliota noudattavilla, joten yhdistelmän seuraaminen on heillä erityisen perusteltua.
Foolihappovalmisteet apteekista
Apteekista saa foolihappoa sekä itsenäisenä valmisteena että osana monivitamiineja ja raskausajan vitamiinivalmisteita. Tavallisimmat annosvahvuudet itsehoitovalmisteissa ovat 400 ja 800 mikrogrammaa.
Raskautta suunnittelevalle riittää useimmiten 400 mikrogramman valmiste. Raskausvitamiineissa foolihappo on tyypillisesti yhdistettynä rautaan, D-vitamiiniin ja jodiin, jotka kaikki ovat raskauden kannalta keskeisiä ravintoaineita.
Suuremmat annokset, kuten 4–5 milligrammaa, ovat reseptivalmisteita ja määrätään aina lääkärin arvion perusteella.
Lue myös onko kananmuna terveellistä.
Voiko foolihappoa saada liikaa?
Foolihappo on vesiliukoinen vitamiini, joten elimistö erittää ylimäärän virtsaan eikä se varastoidu haitallisessa määrin samoin kuin rasvaliukoiset vitamiinit. Käytännön yliannostusriski tavallisilla itsehoitomäärillä on pieni.
EU:n elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on asettanut sietokyvyn ylärajaksi aikuisille 1 000 mikrogrammaa päivässä synteettistä foolihappoa.
Ruoasta saatava folaatti ei aiheuta yliannostusriskiä. Riski liittyy nimenomaan synteettiseen foolihappoon lisäravinteissa ja täydennetyissä elintarvikkeissa.
Usein kysytyt kysymykset
Foolihappo on välttämätön solujen jakautumiselle, DNA:n rakentamiselle ja punasolujen muodostamiselle. Se on erityisen tärkeä raskauden varhaisvaiheessa, jossa riittävä saanti suojaa sikiötä hermostoputken sulkeutumishäiriöiltä.
Parhaat lähteet ovat tummanvihreät lehtivihannekset kuten pinaatti ja lehtikaali, palkokasvit kuten linssit ja kikherneet, maksa, munankeltuainen ja täysjyvätuotteet.
Puutos johtaa megaloblastiseen anemiaan, jonka oireita ovat väsymys, heikkous, hengenahdistus ja kalpeus. Raskauden aikana puutos lisää riskiä sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriöille, kuten selkäydinhalkiolle.
Ruoasta saatava folaatti ei aiheuta yliannostusriskiä. Synteettisen foolihapon turvallisena ylärajana pidetään 1 000 mikrogrammaa päivässä aikuisilla. Tämän rajan ylittäminen pitkäaikaisesti voi peittää B12-vitamiinin puutoksen verikuvassa.