Digitaalinen viihde ja mielenterveys

Television katselun määristä ja mielenterveydestä puhuttiin kymmeniä vuosia, kun televisio tuli koteihin. PC- ja konsolipelit toivat saman keskustelun 80-luvulla, ja suoratoisto television uudelleen tällä vuosituhannella. On siis aivan normaalia, että näin 2020-luvulla on aiheena digitaalinen viihde kokonaisuudessaan ja ihmisen mielenterveys.

Nykyaika ja jatkuva tietotulva muokkaavat aivojamme ja vaikuttavat mielenterveyteemme monilla eri tavoilla. Teknologia tarjoaa meille loputtomasti viihdettä, mutta samalla se asettaa haasteita henkiselle jaksamisellemme. Esimerkiksi kasinopelit ja nettikasinot, kuten Ruhtinas ovat nousseet suomalaisten aikuisten viihteen joukkoon, ja omalla osallaan lisää suomalaisten viihteen käyttöä digissä. Koska digiviihde on aina saatavilla, ei ole lainkaan ihme, että siitä myös keskustellaan mielenterveysasioiden yhteydessä.

Ruutuaika on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmenen aikana. Nuoret ja aikuiset viettävät tuntikausia älypuhelinten ja tietokoneiden ääressä päivittäin, pelaten, sosiaalisia yhteyksiä ylläpitäen ja ajankuluksi. On tärkeää ymmärtää, missä vaiheessa rentouttava harrastus muuttuu kuormittavaksi tekijäksi varsinkin niissä tapauksissa, missä myös työ tarkoittaa ruudun äärellä työskentelyä. Ihmisten aivot ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana, eivätkä ne ole kehittyneet digikäyttöön niin nopeasti kuin muu arkinen toimintamme ja ennen kaikkea viihde, mitä kulutamme.

Ruudun vaikutus aivoihin

Aivomme reagoivat digitaaliseen viihteeseen usein dopamiinin välityksellä. Jokainen tykkäys, uusi viesti tai pelin voitto aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmän välittömästi. Tämä luo helposti riippuvuutta aiheuttavan kehän, josta on vaikea irrottautua ilman tietoista työtä. Jatkuva ärsykevirta voi heikentää kykyämme keskittyä pitkäkestoisiin tehtäviin ja syvälliseen ajatteluun. Siksi puhutaankin, että niin töissä kuin kotioloissa, pitäisi osata pitää pieniä taukoja koneen tai älypuhelimen käytössä. Jo puolen tunnin kävely metsässä tai läheisessä puistossa resetoi aivot paremmalle toimintatasolle.

Lyhytvideot ja nopeatempoiset pelit vaativat aivoilta jatkuvaa nopeaa reagointia. Tämä saattaa johtaa kognitiiviseen väsymykseen, jota emme aina tunnista heti. Mieli jää helposti ylikierroksille, vaikka keho kaipaisi jo lepoa ja rauhoittumista. Pitkäaikainen altistuminen liialliselle digitaaliselle stimulaatiolle on linkitetty kohonneeseen stressitasoon ja ahdistuneisuuteen. Meistä voi tuntua, että olemme levänneet hyvin, mutta käytännössä aivomme käsittelevät yhä edellisen päivän tapahtumia ja informaatiotulvaa arkemme taustalla.

Sosiaalinen media luo usein vääristyneen kuvan muiden ihmisten elämästä. Vertailu muiden täydellisiin kuviin ja saavutuksiin voi murentaa itsetuntoa hiljalleen. Monet kokevat jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta seuratessaan muiden kuratoitua arkea. Ilmiö on erityisen voimakas nuorten keskuudessa, jotka rakentavat identiteettiään digitaalisessa ympäristössä eivätkä vanhemmatkaan ikäpolvet enää pääse pakoon tätä painetta, sillä nykyään sosiaalisen median verkot ulottuvat jokaiseen ikäryhmään ja yhteiskuntaluokkaan. Ei siis ole enää kyse vain nuorista, vaan keski-iänkin ylittäneet ihmiset voivat kokea sosiaalisen median tuomat paineet arjessaan.

Unen tarvetta ei pidä väheksyä

Sininen valo häiritsee kehomme luonnollista melatoniinin tuotantoa iltaisin, mutta siinä pelatessa on niin helppo aloittaa vielä yksi peli ennen nukkumaan menoa. Laitteiden käyttö ennen nukkumaanmenoa viivästyttää unensaantia ja heikentää unen syvyyttä merkittävästi. Huono unen laatu heijastuu suoraan seuraavan päivän mielialaan ja suorituskykyyn. Emme välttämättä huomaa sitä itse, mutta sosiaalisessa verkostossa olevat ystävämme saattavat sen havaita helposti. Väsynyt mieli on alttiimpi negatiivisille ajatuksille ja emotionaaliselle epätasapainolle, mikä johtaa helposti ärsyyntymiseen niin töissä, kotona kuin harrastuksissa. Peleissä se saattaa näkyä esimerkiksi peliohjaimen heittämisenä.

Monet meistä selaavat puhelinta sängyssä vielä valojen sammuttamisen jälkeen. Tämä tapa estää aivoja siirtymästä tarvittavaan lepotilaan ennen varsinaista unta. Uni on kuitenkin mielenterveyden kulmakivi, jota ei pitäisi uhrata viihteen vuoksi. Pienet muutokset iltarutiineissa voivat parantaa elämänlaatua ja henkistä vireystilaa huomattavasti. Esimerkiksi sen puhelimen jättäminen sivuun jo hyvissä ajoin ennen omaa nukkumaan menoa on hyvä tapa – harvoin sieltä puhelimesta niin tärkeätä enää löytyisi, jonka vuosi oma yöuni kannattaa pilata.

Sosiaalinen eristyneisyys verkossa

Digitaalinen viihde voi paradoksaalisesti lisätä yksinäisyyden tunnetta, vaikka olemme jatkuvasti yhteydessä muihin. Ruudun välityksellä tapahtuva vuorovaikutus ei korvaa aitoa, kasvotusten tapahtuvaa ihmiskontaktia ja läsnäoloa. Monet viettävät iltojaan yksin pelaten tai katsoen sarjoja, vaikka kaipaisivat todellista seuraa. Yhteydenpito verkossa on usein pintapuolista eikä se tarjoa syvää emotionaalista tukea. Jopa nykyiset kasinopelit ovat pelattavissa yhteisöllisesti striimien välityksellä ja livepeleissä pelataan toisten pelaajien kanssa.

Yksinäisyyden tunne voi syventyä, jos digitaalinen maailma muuttuu ensisijaiseksi sosiaaliseksi kentäksi. Ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin, joka tarvitsee muiden fyysistä läheisyyttä ja sanallista viestintää. Teknologia pitäisi nähdä työkaluna yhteydenpitoon, ei sen korvikkeena tai esteenä.

Mutta onko sosiaalinen digieristäytyminen täysin totta? Verkkovälitteinen viestintä on poistanut monia sosiaalisen kanssakäymisen perinteisiä kynnyksiä ja esteitä. Ujoille ihmisille digitaalinen ympäristö voi olla helpompi paikka avautua ja ilmaista itseään. Kirjoitettu viesti antaa aikaa harkita sanojaan, mikä vähentää sosiaalista jännitystä ja ahdistusta.

Videopuhelut ovat tuoneet kaukana asuvat läheiset osaksi jokapäiväistä elämäämme aivan uudella tavalla. Isovanhemmat voivat seurata lastenlastensa kasvua ja arkea, vaikka välimatkaa olisi tuhansia kilometrejä. Kasvokkain tapahtuva digitaalinen kohtaaminen välittää tunteita ja ilmeitä, jotka pelkkä teksti jättäisi huomioimatta. Teknologia onkin usein perheitä ja ystäväpiirejä yhdistävä voima, ei suinkaan erottava.

Vinkkejä parempaan hyvinvointiin

Terveen tasapainon löytäminen ei vaadi teknologian täydellistä hylkäämistä, vaan kohtuutta ja suunnitelmallisuutta. Seuraavat askeleet voivat auttaa hallitsemaan digitaalista kulutusta ja parantamaan henkistä jaksamista:

• Aseta puhelimeen ilmoituskiellot tiettyinä kellonaikoina rauhan takaamiseksi.
• Luo makuuhuoneesta täysin elektroniikkavapaa vyöhyke paremman unen varmistamiseksi.
• Harrasta säännöllisesti liikuntaa tai ulkoilua ilman laitteiden tuomaa viihdettä. Jo puolen tunnin kävely päivittäin toimii hyvänä tapana arjessa.
• Vietä vähintään yksi tunti päivässä täysin ilman digitaalisia näyttöjä ja laitteita.
• Keskustele läheisten kanssa digitaalisen median käytöstä ja sen vaikutuksista mielialaan.
• Kun pelaat, pelaa vain, kun olet levollinen ja olet hoitanut muut askareesi

Yhteisöllisyyden uusi aikakausi

Me elämme parhaillaan murrosta, jossa käsityksemme yhteisöllisyydestä ja sosiaalisuudesta muuttuu pysyvästi. Ei siis ole ihme, että tämän kaiken keskellä herää keskusteluita, missä muutosta sekä kritisoidaan että ylistetään. Digitaalisuus ei poista tarvetta fyysiselle läheisyydelle, mutta se rikastuttaa sosiaalista elämäämme merkittävästi. Voimme olla osa useita eri yhteisöjä samanaikaisesti ja vaihtaa roolia joustavasti tarpeen mukaan. Kuten alussa kerroimme, tutkijat ja erilaiset ryhmittyvät ovat jo vuosikymmenten ajan löytäneet yhteyksiä vapaa-ajan harrastusten ja mielenterveyden kanssa. Kyse on enemmänkin sopivasta viihteen käytöstä verrattuna muuhun arkiseen olemiseen – eli kohtuus kaikessa on tärkeitä.

Tulevaisuudessa virtuaalitodellisuus ja laajennettu todellisuus tuovat sosiaaliseen kanssakäymiseen vieläkin syvempiä tasoja. Voimme tuntea olevamme samassa tilassa ystävämme kanssa, vaikka hän olisi toisella puolella planeettaa. Teknologian kehitys palvelee ihmisten välistä yhteyttä, kunhan pidämme inhimillisyyden keskiössä. Digitaalinen sosiaalisuus on tullut jäädäkseen, ja sen potentiaali hyvinvoinnin edistäjänä on valtava. Toisaalta myös on varmasti tulossa vastapaino, missä osa ihmisistä haluaa minimoida kaiken digitaalisuuden elämässään. Tosiasia kuitenkin on, että tekniikat ja teknologiat kehittyvät ja yhteiskunnan ottaessa niitä käyttöömme, jokainen joutuu omalla sarallaan olemaan tekemisessä digitaalisten alustojen kanssa. Vapaa-ajalla saamme tehdä mitä haluamme, on se sitten kasinopelejä, koodaamista, videoita, lenkkeily, käsitöitä, mitä tahansa. Tärkeintä on löytää tasapaino erilaisen tekemisen kanssa, ja katsoa, ettei yksi tekeminen dominoi kaikkea muuta, jolloin siitä voi tulla myös mielenterveydellinen ongelma.